Ehdin aiemmin Poriin tullessamme mainita keltanaamaisille tovereilleni että retkellämme olisi suotavaaa kiinnittää huomiota myös paikalliseen rekisterikilpikantaan ja etenkin numeroon 47. Jos näkisivät, raportoisivat välittömästi minulle, pyysin. Sain vastaukseksi märän kaalilta tuoksuvan pierun ja säälivän katseen - saisin toimia tässä tehtävässä yksin. Jossain vaiheessa onnetar astui puikkoihin ja olin juuri kumonnut suuhuni ison höräyksen olutta kun kilpi nro. 47 valui ohitsemme. Oluet hädin tuskin pysyivät poskissani kun osoittelin orastavassa nousuhumalassa oleville olutsiepoille autoa, joka katosi hetken päästä alamäkeen. Oluen turvottamat kasvot kääntyivät minua kohti, huomasin molempien setien suusta valuvan röröä ja kellertävää nestettä. Juhlistin tilannetta lähtemällä kohti baaritiskiä.
Seuraavien kilpien nrot 48-60 pitäisi olla hieman helpommat sillä olen ottanut autojen sijainnit talteen tässä kuluvan vuoden aikana. Huomenna pyöräilemään mestoille. Kuinka moni auto sitten onkaan vielä samalla paikalla, onkin eri juttu...
Olutta ja kilpiä - kaikki mitä mies tarvitsee. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti