Valkoinen viha-aine

Kuiva kausi meneillään, bongauksessa. Lumimyrskyt ja loska aiheuttavat sen että vaikka sattuisi näkemään jonkun varteenotettavan automallin, ei rekkareista saa mitään selvää. Osa numeroista on peittynyt piiloon, mustaa, valkeaa ja harmaan lumikurasuhrua täynnä koko kilpi. Eihän lakikaan tuollaista salli, rekisterinumeron pitää olla tunnistettavissa! Missä on poliisi!? Hälytys!! Miksei kukaan valvo tilannetta?! Kortti kuivumaan vaan suhrurekkari-kuskeilta. Tai jarrupoljin pois, miten vaan. Toisaalta kuka nyt 38-rekisterinumerolla olevaa autoa tällä kelillä ajelisikaan minun ilokseni. Panttaavat vain autoa tallin perukoilla ja höristelevät "Eipä tiedä Lyijy että seinän takana olis kolmekasia tarjolla, heh,heh." Raskasta elämää.

Keidas lumen keskellä.

Onneksi, jos kaikki menee kuten ennenkin, löydän ko. rekkarin kutakuinkin 20.1.-23.1. välisenä aikana. Tämä olettamus siksi, että jo heinäkuusta 2011 saakka olen löytänyt etsimäni rekkarin kuun lopussa ko. päivinä. Lähes taikuutta lähentelevää tämä. Ja jotta saisin tilanteesta vielä enemmän irti, hoidan itselleni päätä halkovan kääpiökrapulan päivälle 22.1. Tällöin halutun rekisterinumeron bongaaminen nousee uusiin sfääreihin myrkytysoireiden johdosta korkealentoisten, herkkien ja elämää suurempien ajatusten virratessa aivan liian kovalla paineella kallooni. Miksi juuri tänään? Koittaako jokin helpottaa oloani sijoittamalla ko. rekkarin omaavan auton kauppareissuni varrelle? Miksi auto lähtee heti pois kun olen bongannut siitä rekisterinumeron 38? Mistä tulevat silmiin ne punaiset viivat kun sulkee luomet? Entä jos seison tässä risteyksessä koko päivän, kumpi tulee ensin: 38 vai kuolio varpaisiin? Odotan innolla sunnuntaita.