991

Loskan lätinää, valot kuin silmät. Viinikan liikennesekoittajassa arjen sankarilaivueet odottavat vuoroaan. Vihreä mies vilkkuu punaiseen, sitten vihreään vain alkaakseen kaiken uudelleen, loputtomasti. Pyöräni satula on liian korkealla, ilmoittaa nivustaipeeni. Valun odottamaan risteyksestä toiseen, vihreä aalto on harha mutta eipä tässä ole kiire. Viereeni ajaa vielä hitaammin pyöräilijä joka alkaa tasapainoilemaan hieman ennen suojatietä jottei tarvisi irroittaa jalkaa polkimilta. Kaikki eivät näemmä pysty irroittautumaan "maa on laavaa" -leikistä aikuisiälläkään.

Skannaan valoissa seisovia rekisterikilpiä niin pitkälle kuin silmäni antaa myöten. Ohiajavien autojen numeroita tarkastaessa pitää tuijottaa vain yhteen kohtaan liikuttamatta päätä, silti silmät liikkuvat kuin pingispelin katsomossa. Valkoinen auto...991! Käännän nopeasti katseeni kohti takakilpeä ja varmistan havaintoni. 

990

Hatanpään Valtatien ja Tampereen valtatien risteys, odotan pyörän selässä valojen vaihtumista vihreäksi. Ruuhkan johdosta autot liikkuvat verkkaisesti ja osa jää suojatien päälle. Kävelijät puikkelehtivat puskureiden välistä kenkiään tuijottaen. Päätän odottaa ja siirtyä tien yli Hatanpään Nesteen puolelle kun marraskuun harmaa Volkswagen Golf valuu ohitse: 990. Tämä bongailu on pian ohi, tajuan ajattelevani. 

Aloitaessani eräs sivusto, jonne bongauksia pystyi merkkaamaan, arvioi harrastuksen päättyvän vuonna 2020. Muutama vuosi on tulossa ylimääräistä, mutta saisinko kerättyä kaikki vielä tämän vuoden puolella? 

507-989

 Numerot luikahti, loppu on lähellä. Jospa viimeisestä kympistä saisi hieman kirjoitettua niin saa homman maaliin.