Terve. Ei kestänytkään kauan. Kolmisen kuukautta vierähti näin vaihteeksi, meinasin jo turhautua; en uskonut enää löytäväni 86:sta Tampereelta. Näin tämän jo huhtikuun 27:s, mutta olen potenut valkoisen paperin kammoa enkä saanut tekstiä aikaiseksi kuin vasta nyt. Kummaa kuinka koko "harrastuksen" lähes unohtaa kun homma ei kuukausiin etene mihinkään. Kilpiin ei työmatkalla kiinnitä mitään huomiota, toisaalta syynä voi olla sekin että olen nähnyt samat autot nin useasti ettei yllätyksiä tule vastaan. Todennäköisesti 86 on livahtanut silmieni alta useaan otteeseen kun olen laahustanut pää painuksissa kaduilla.
No mutta kuitenkin, tämä tapaus yllätti minut yhdistetyllä pyöräily ja olut-reissullani pitkin Tamperetta. Toisin sanoen rullailin vailla päämäärää imien välillä tölkin jos toisenkin puistoissa. Moraalinvartijoille sekä liikennevalistajille tiedoksi: Omaan täydellisen humalapyöräilykoordinaation, tästä johten kykenen pyörälläni pujottelemaan teidän, vanhuksien sekä lapsienne välistä kovissakin nopeuksissa täysin huomaamattanne siitäkin huolimatta että en välttämättä pysty humalatilaltani edes muodostamaan täysin ymmärrettäviä sanoja. Aivoni on tuolloin täysin keskittyneet ihmispujotteluun ja silmä-käsi-koordinaation ylläpitoon. Jos kuitenkin pyörän ohjaustanko kolahtaa kylkeenne, syy on ainostaan teidän. Keinahteleva, nopeita suunnanmuutoksia suosiva kävelytapanne, kännykän näpertely kävellessänne sekä lastenne holtiton juoksentelu pyöräkaistalla aiheuttavat osumia. Olen humalapyöräillen tosin ainoastaan kerran (1) aiheuttanut törmäyksen, tällöinkin pyöräni napsahti noin 5-10km/h nopeudella lyhtypylvääseen. Analysoin tilannetta myöhemmin ja tulin siihen tulokseen että tilannenopeuteni oli liian alhainen, tällöin ohjaaminen humalassa vaikeutuu. Otin opikseni ja nykyisin muistan ajaa pyörälläni humalassa huomattavasti sukkelammin. Sama toimii myös talvisin huomatessani jääpeitteen tiellä - kovalla nopeudella nopeasti yli vaan ja mitään ikävää ei tapahdu.
Niin se auto. Nousin Koskipuistosta pyörälläni Hämeenkadulle ja odottelin liikennevaloissa (seisaaltani tietenkin, saa räjähtävän nopean lähdön suojatien ylitykseen ja pujottelu nopeutuu), huomasin että Hämeensillalta tuli hieman keltaista väriä kyljessään oleva iiisoo auto. Jonkinsortin jeeppi, ei siis mikään munanjatke-katumaasturi tahi Hummer. Oli jälleen hymyssä pidättelemistä kun huomasin 86-kilven, onneksi suusta ei tällä kertaa päässyt kummia. Sihautin Sorinaukiolla uuden tölkin, muistelin että 87 piti olla "varma", mutta eipä sitä enää autokaupan parkkiksella ollutkaan kun paikalle pääsin. Eli jos kivasti käy niin kirjoittelen taas elokuussa, heii.
