93 - Juhannuskilpi

Kannatti lähteä jussiksi Jämsään. Kollegakilpeilijät muistivat että Jämsässä killuu kilpi 93, joten sehän piti käydä napostelemassa ennen paluuta Tampereelle. Vastapalveluksi lupasin etsiä Tampereelta heille sopivia kilpiä joten 86 ja siitä eteenpäin pitäisi laittaa muistiin. Näin teen. Toinen kiitelee kohta kilvessä 170 joten todennäköisesti on mennyt yli 200:n kun seuraavan erran täälläpäin pyörivät...kassellaan syssymmällä.

Siellä siellä se kilpi on

91 & 92 - Nyt ei pysty

Vähän myöhässä nämä. Kikkailin ja sahailin kilpien perässä viime perjantaina ja tuloksena nämä kaksi. Ensin ajoin Hatanpäältä rakkauden avolouhokseltani tuon 92:n ohitse Koivistonkylään, josta löytyi 91. Tämän jälkeen takaisin Hatanpäälle ja tsekkaamaan 92. Niinpä. Onneksi välimatka ei ollut pidempi. Tässä kiteytyy koko harrastamisen tuhnuisuus, mutta se on hyvältä tuoksuva tuhnu pehmeällä löhösohvalla. Jotain zeniläistä mielenlujuutta tähän tarvitaan. Tai typeryyttä. 

Niin, 93 piti löytyä myös varmana, mutta se sijaitsikin Nekalassa joten todennäköisesti se oli a) Tapettu b) Murhapoltettu c) Poltettu paperiin käärittynä. Älkää ymmärtäkö väärin: Nekala on hieno paikka asua ja oppia ymmärtämään. Asuin aivan ytimessä joitain vuosia ja verkkokalvoilleni on palanut kuvia eräästä kauniista syksyillasta, jolloin näin ihmisen tyhjentävän suolensa seisoviltaan talon seinään nojaten. Jamma jamma.

Melkein ihmisten pihoilla taas.

Olikse varmaan ny 92?

90 - Lähtölaskenta tai jotain

Tajusin juuri että enää kymmenen niin sata on täynnä. Herkistää niin pirusti. Vedän perseet kunhan saavutan satasen. Olin usein nähnyt Hatanpäällä liikustelevan jeepinkaltaisen, jossa roikkui kilpi 90. Ajattelin löytäväni sen lähellä sijaitsevien yritysten parkkiksilla, tai ainakin sen ajavan minua vastaan kunhan jaksan odottaa. Ja minähän en jaksa. Ajattelin eilen herätessäni meneväni myöhemmin iltapäivällä kyttäämään ko. kilpeä. Lähdin kotoa keskustaan ostamaan pyöräni remppailuun tarviketta A, kunnes huomasin sairaalan risteyksen kohdalla vastaan tulevan nelipyöräjötikän jossa oli "lyhyt", kuten on tapana sanoa jossain vaikkapa Jämsässä tai Nakkilassa. Ilahduin huomatessani kilven olevan 90, mutta ei kuitenkaan se, jonka ajattelin löytäväni myöhemmin iltapäivällä. Hieno yllätys. Seuraavat pitäisi löytyä helposti kilpeen 95 saakka. Nyt pitää lopettaa, meillä ei ole kuulemma enää maitoa.

88 & 89 - Siipiä ja Chevy Vaneja

Pidän tämän lyhyenä sillä äskeisestä tilityksestä tuli kohtuu pitkä, olisi pyörä korjattavana ja aurinko paistaa hieman. Menkää ulos arvon lajitoverit, lukekaa tämä kun sataa.

Muistelin 87:n nähtyäni että Ravintola Hookin pakussa kimalteli hieman salaperäinen, jopa myyttisen arjalainen numerosarja. Parina päivänä olin polkenut Hookin eteen Kehräsaaren sisäpihalle ja pettynyt kun en ollut nähnyt tätä "varmaa". Eilen kuitenkin jokin päässäni klikkasi ja ymmärsin että ehkäpä kyseinen auto onkin viereisellä parkkipaikalla, jonka ohitse olin edelliskerroilla ajanut. "Olen nero, Rennelo"- mantraa mielessäni loihien katsastin parkkiksen ja siellähän se. Välittömästi kuva kilvestä ja herra 85:lle viestiä. "Ei ny perse" paluuviesti piristi suomalaista mentaliteettiani.

Ei ny perse.

Viestistä ilahduttuani tarkistin puhelimestani olisinko joskus laittanut myös seuraavan kilven, 89, sijainnin talteen. Löytyi neljä kappaletta, päätin suunnata myöhemmin illasta Härmälään. Olen ilmeisesti saanut houkuteltua paremman puoliskoni jossain määrin mukaan harrastukseen, sillä ruoan jälkeen kun kaikki veri oli siirtynyt vatsaani sulattamaan ateriaa, minulle ilmoitettiin että ulkona voisi vielä käydä. Olin itse jo valmis siirtämään kilpibongausta seuraavalla päivälle, onhan kuitenkin kesäloma ja silleen. Kuten näissä tilanteissa aina, siirryimme ulos ja lähestyimme Härmälää. Olin laittanut ylös tarkan osoitteen josta kilpi löytyisi, ja sieltähän se löytyi. Tosin niin kaukana omakotitalon pihalla etten saanut tarkkaa kuvaa kilvestä, näin sen toki. Viesti herra 85:lle, joka jäi tällä kertaa sanattomaksi. Fillarointi kotia kohti, matkalla bongaus ja kuva kilvestä 86, viesti herra 85:lle. Nyt sain vastauksen joka sisälti lyhykäisyydessään kaiken sen jota tarvitsin: "Ahdistaa". Ruttuisen ruumiini valtasi lämmin olo, vertaisin tunnetta elokuvan "Saiturin Joulu"-päähenkilön tunnelmiin elokuvan alkupuolella. Ehkä kaikki tämä toisen kiusaus vain sen vuoksi että herra 85 jyräyttää kuitenkin ohitseni viikonloppuna. Perkele.

On se. Ihan oikeesti.

87 - Sauna Open Air

Taas pari päivää myöhässä jälleen postaus. Luulen aina kilven löytäessäni etten saa aikaan mitään tekstiä ja tuolloin näppäimistö kuumottaa siinä määrin että siihen ei pysty ottamaan kontaktia. Jotenkin sitä pskaa vaan sormien välityksellä tänne aina valuu. Mutta niin, kohtuullisen pikaisesti löytyi tämä 87. Aiemmin päivällä pari "kolleegaa" kävi kuutiossani jota asunnoksi myös kutsutaan. Kertoivat olleensa Ylöjärven, Nokian ja Tampereen suunnalla "kirpputoreilla". Oli kuulemma löytynyt "vaikka mitä", jostain syystä tarkempaa kuvausta "kirppislöydöistä" en saanut enkä nähnyt mitään fyysisiä todisteita asiasta. Addiktoituneiden bongareiden laajentuneet pupillit kertoivat kuitenkin totuuden: Kilpien perässä oli ajettu Jämsästä saakka reilu 120km suuntaansa.

Toinen kolleegoista huiteli tuolloin jo lähellä kilpeä 160, ja toinen lähes tappituntumalla kilvessä 84. Puhuivat myös ohi suunsa että V8 Summer Meet Himos 2013- tapahtuma olisi 14.-16.6.13 Jämsässä ja tuolloin kilpiä tulisi ovista ja ikkunoista. Painostava tunne valtasi pääni, entä jos herra 84 saisikin tuolla jo satasen täyteen? Kuinka pitkälle hän tulisi pääsemään ennen kuin minä pääsisin sataseen? Suomalaisen kateus-mentaliteetti puski geeneistä läpi, en välttämättä kestäisi tilannetta.  Hyvä esimerkki on jo neiti "lähes 160": Kun olin jossain viidenkymmenen korvilla (kilvissä, huom) olin parhaimmillani noin kymmenen kilven päässä hänestä. Jollain kummalla keinolla pääsi kuitenkin karkaamaan hän ja nyt eroa on jo reilu 60 kilpeä. Helvetti laskin tuon uudelleen ja se on lähes 70! Huoh. Pitikin muistella tätä. Saankohan koskaan enää kiinni?

Näistä aatoksista kiivastuneena lähdin puutunein jaloin sotkemaan pyörälläni kohti keskustaa, ajatuksena vain käydä katsomassa minkälainen lauantain alkuillan tunnelmat festarialueen lähistöllä on. Kiersin Ratinan sillan kautta jyrkästi kohti rannan suuntaista tietä, tahdoin humaltua. Vastapäätä Ratinannokanpuistoa makaili leppoista ja humalaista ihmismassaa kuunnellen festivaalialueelta kantauvia ääniä. Pööpöilin hetken myös kuunnellen, päätin mennä Hallituskadun Lidliin noutamaan lämmintä mutta niin edukasta olutta ja palata takaisin. Tunnelmaa latisti tekstiviestitse saatu tieto herra 84:lta, että kilpi 85 oli löytynyt Jämsästä. Plä-pläplääh. Kirottua. Tilanne sekoitti sisäistä kartanlukijaani siinä määrin että huomasin liian myöhään että olisin voinut mennä Laukontorin Kuninkaankadun päästä suorinta reittiä teutonien puljuun mallasostoksille. Nyt jouduin kiertämään lenkin Radiokirpparin ohitse. Suojatien mutkassa huomasin heti kermanvärisen jenkkiraudan, mutta kilpi pysyi sen verran piilossa, että näin ainoastaan ensimmäisen numeron joka oli 8! Ohimosuonet pumppasivat verta paljaisiin ohimoihin (kiitokset elämänparturille) kiertäessäni pyörällä auton oikealle puolelle josta paljastui kilpi 87! Valehtelematta yksi parhaista bongauksista kaikkine herkkuineen. Jopa niin hyvä, etten edes tuntenut pettymystä huomatessani että Lidl oli suljettu jo kello 18. Exellemnts!

Gimme some cream.