Löysin blogistani porsaanreiän. Koska ”matka kohti kolmea ysiä” kattaa todennäköisesti ainakin seuraavat viisi vuotta elämästäni, voin kirjoitella täysin narsistisesti ja muista piittaamatta kaikesta asioista jotka koskevat tuona aikana Minua. Kaikki kissanristiäiset, luomien laskennat ja suolen epätavallisen toiminnan ymppään ja raportoin tänne koskettavan tarkasti. Ettäs tiedätte. Täten voin kertoa teille vaikkapa tyrästäni, sillä seuraavanrekisterinumeron löytymiseen näyttää menevän aikaa.
Löysin loppukesästä kehostani kummallisuuksia. Pyöräilin tuolloin onnellisena ympäri lähialueita päämääränäni löytää seuraavaa etsimääni numeroa kantava auto. Taisin tuolloin kerätä jotain numeroa väliltä 25-30. No mutta kuitenkin, avovaimoni oli toki mukana, hänelle olin kertonut että menisimme vain nauttimaan kauniista kesämaisemista pyörillä liikkuen. Silmä kovana koitin etsiä autoja jotka näyttivät ”sellaisilta autoilta”, eli käytännössä pick-upit, jenkkipakut sekä jenkkiraudat, jotka hyvin todennäköisesti on yleensä kastettu kaksinumeroisiksi herra Benzin armosta. Yhtäkkiä pyöräilyni keskeytyi napakkaan vihlovaan kipuun oikeassa nivusessani. Tuntui melkein samalta kuin lapsena laittoi kielen 4,5 voltin paristoon, paitsi kovemmalta ja alempana. Voisimpa kirjoittaa tähän että urahdin miehekkäästi rystyset punaisena kivusta mutta todellisuudessa ääntely muistutti kuolevan eläimen surkeaa molinaa.
Kotiin päästyäni tutkin vahingot, ja löysin nivusestani selkeän kohouman. Salaa hymistelette siellä ”kohoumaa” senkin nuhvot. Menkää kotiinne ellette ole siellä jo. Kohoumaa voisi kuvailla siten kuin laittaisi nenäliinan pöydälle ja golfpallon sen liinan alle jolloin muodostuu lähes Haltitunturin kaltainen näky.. Pikaisen Google-lääkärikäynnin jälkeen huomasin omaavani nivustyrän, eli suoli puskee vatsaontelon heikosta kohdasta läpi ihon alle. Vai onko suoleni vain niin voimallinen, että se tunkee terveen ontelon läpi? Tässä vaan kirjoittelen suolestani maailmalle että hurraa nykyaika vaan. Jatkan silti.
Tyrän johdosta on tapahtunut jokseenkin vaivaannuttavia tapahtumia, johtuen siitä että kipuun saa nopean lievityksen menemällä makuulle, Ja kun nivusalueelle kohdistuva polttava ja särkevä kipu ainakin itselle aiheutuu liiallisesta istumisesta, liikkumisesta sekä ylensyönnistä, on sen tapahtuminen varmaa ja päivittäistä. ”Töiccä tunnin välein tulee cinun jalkaci ylös pöydälle nostaman ja ruotoci ruorichtaman macuuasentoon, jotta paha cinucta poictuu.”. Tätä neuvoa noudattamalla saa ns.” Toimiston James Dean”-statuksen, paitsi kuluneemmalla naamalla. Samalla voi heittää hyvästit palkankorotuksille (joita ei ole tähänkään asti kyllä tullut muuta kuin indeksikorotukset, luette tätä kuitenkin, mulkut). Olo helpottuu jo muutaman minuutin kuluttua, lepuutusasennosta kannattaa kuitenkin ottaa kaikki irti useammankin minuutin ajan.
Ajoittain taas paine kohoaa niin sietämättömäksi että edellä mainittu keino ei enää auta, vaan on heittäydyttävä levyksi, lattialle tahi kadulle, selälleen ja kyyhötettävä paikoillaan 5-10min kuten esittäisi kuollutta. Tällöin suoli lurpsahtaa ikävän tuntuisesti takaisin piiloonsa ja paine helpottuu. Vähänkuin nivusien ja vatsan välille olisi viritetty kapea toisesta päästä täysi ilmapallo, jota sitten puristettaisiin täydestä päästä jolloin paine tasaantuu. Useimmiten tämä lääke otetaan työpaikan inva-WC:ssä joten töiden välttely on nykyisin melko helppoa. Sen kuin painelee vessaan kesken töiden ja toivoo että siivoajalla on ollut aamulla hyvä päivä. Olen huomannut että usein on ollut, kiitos siitä.
Eräänä kertana selälleen menoa vaativa kipu iski kun olimme käymässä kodintarvikkeita myyvässä, länsinaapurin lihapullia halvalla ihmisten suuhun syytävässä puljussa. Jo bussimatkalla huomasin orastavaa polttoa nivusessani, tiesin päivästä tulevan kivulias. Ja kun pääsimme paikan päälle, tuntui kuin hiiliä olisi ladottu nivuseeni. Kuljin koko kirotun matkan pitkin tekaistuja huoneita lepuuttamassa pullistelevaa tyrääni lähes jokaisella säädettävällä toimistotuolilla, divaanilla, sohvalla, sängyllä sekä rahilla sopertaen samalla jotain epämääräistä tietämättömän kuluttajan jargonia jotta henkilökunta luulisi minun olevan koeajamassa uusia kalusteitani. Tunsin paheksuvat katseet niskassani viimeistään siinä vaiheessa kun rötkötin lastenosaston parvisängyn alle sijoitetussa pikkusohvassa jalat suoriksi ojennettuna nautinnollisesti puhahdellen. Saavutin lopullisen kipu- kliimaksin kuitenkin ruokailun jälkeen, joten köpöttelin lyhyin askelin tyrääni pidellen kohti käytävän päässä kirkasta valoa hohtavaa inva-WC:tä. Kymmenen minuuttia riitti tällä kertaa. Olen nyt noin viikon sisään koittanut solmia rauhaa tyräni kanssa pitkälläni maaten mm. kadun reunassa, Hesburgerin ahtaassa vessassa, sekä erään baarin saniteettitiloissa (kuva). Normaalivessassa ongelmana on se, että lattialle ei mahdu pitkälleen joten täytyy ensin istuttaa itsenä normaalisti pöntön kannelle, ja siitä ameebamaisesti valua niin että saa jalat nojattua seinään ja jalkaterät nostettua kohti kattoa. Tässä Zen- asennossa paine taas helpottaa ja elämä hymyilee. Suosittelen koittamaan ihan vaikka joogamielessä! Mutta eiköhän tämä tästä ja se sieltä, lääkäri laittoi onneksi lähetteen eteenpäin, leikkaus pitäisi olla 1-2 kuukauden päästä, odottelen innolla.
