45 - Tädillä on Cadillac

..tai sitten sedällä. En ehtinyt tarkemmin näkemään kuskin sukupuolta mutta oikeastaan ei edes kiinnosta. Olin lauantaina matkalla kotoani kohti linja-autoasemaa, josta olisi hetken kuluttua lähtevä kuljetukseni turmioon. Lakkipäinen bussikuski tarjoaisi nauraen kyydin laivalle, aivan kuin jo olisi tuolloin tietänyt mitä tuleman pitää. Mutta ei siitä kyberneen retkestä sen enempää. En olisi tosin mitään muistanutkaan. Asiaan. Niin, kirotuksi tämän kertaisen bongauksen tekee se, että näin numeron 46 ensin. Tuokin biili oli jokin amerikanrauta, mistä lie johtuu että kaikki torttutukka-liekkiranteet pamahtivat juuri tuona lauantaipäivänä kohdalleni. Itsellänihän ei ole sen pahemmin kohta tukkaakkaan saatika omaperäistä liekkitatuointia joten em. kommenttia ei voi ottaa vittuiluna, ettäs tiedätte. Mutta ehkä aurinkoinen keli oli saanut autoilevat ihmiset liikkeelle.


Nähtyäni 46:n mieleeni juolahti että olisihan se nyt melko harmillista nähdä 45 tovin päästä, olisivat edes tulleet toisessa järjestyksessä eteeni. Tietämättömille lainaus http://turunseudunrekisterikilpinumerotarkkailijoidenklubi.com - sivustolta:
"Kilpiä ei voi tarkkailla varastoon. Jos tarkkailija etsii kilpeä 43, näkee kilven 44 ja heti perään 43, on hänen seuraavaksi tarkkailtava uudelleen kilpi numero 44". 
Kuitenkin, eihän tuosta mennyt kuin pari minuuttia kun tämä tädin/sedän turkoosi Cadillac ajoi ohitseni keskustaan päin. Kuukauden päiväthän tähänkin bongaukseen taas livahti, joten hetkeksi unohdin sen että olin nähnyt 46:n hetkeä aiemmin. Tyytyväisenä painelin ostamaan lisää olutta onneen, bussimatka menikin lähes joutuisasti. Ehkä näkisin 46:n jo mobilistine vappu-ajelulla, kuvittelin...


Kyseinen vappu-ajelu oli tänään tiistaina, autot kokoontuivat 10:30 Hakametsän jäähallille joten ylösnousu oli hoidettava kellon avulla. Herätessäni 9:00 tunsin vieläkin laivan painon hartsisessa päässäni, vanhuus voittaa, krapula voittaa, suomalainen voittaa. Perille sotkettuani tajusin autoja killuvan parkkipaikalla vain toistakymmentä - Jyväskylän legendaarisissa vappuajoissa autoja on niin pitkälle kuin silmä kantaa. Kahden minuutin kiertelyn jälkeen olin valmis kotiin tyhjin käsin. Veljeni muisti ilmoittaa samanaikaisesti että on juuri lähdössä Jyväskylään samoissa merkeissä. Toivottelin epäonnea etsintään ja turvallista matkaa. Onneksi huomasin taskuuni jääneen lämpiämään laiva-oluen joka suostui helpottamaan oloani puistatusten saattelemana. Samanaikaisesti puhelimeni alkoi suoltaa terveisiä Jyväskylästä: Ensimmäiset oli kuulemma jo bongattu (loppujen lopuksi löysi 34-42). Kierros keskustassa vielä, ajattelin. Kyllä se tästä vielä, ehkäpä tuo 46 on jo ajettu koskeen tai parkkiin silmieni iloksi! Mutta ei. Vain ihmismutaa - sankarimme urean kellastamat lakit sipuleissaan tukkivat pyörätiet muistellessaan kuoharilasit kädessään kun joskus jokin oli ehkä paremmin ja Hervannan emäteemut haalareissaan ahdistelevat viattomia bongareita Tamppeineen ja mukahauska myyntipuhe suupielestä valuen. Helvetti jos haluan lukea paskoja juttuja, luen blogiani. Ni.

Tampereen vappuajossa on tunnelmaa, ei rekkareita.