94-98 Tampere Cruising

Ehti tasan kaksi kuukautta vierähtämään taas ilman kilpiä, ja kesällä vielä. Helevetti. Onneksi bongasin netistä 24.8.13 Kangasalla järjestettävän Tampere Cruising-tapahtuman jonne autoharrastajat jälleen olivat tuoneet ovat hyrysysynsä esille. Ilmoitin tietenkin bongaajakollegoilleni meneväni tölkkioluen kanssa Hämeenkadulle odottamaan kun letka lipuu Kangasalta Tampereen läpi minun ohitseni. Olin mielestäni voitokas; muut imeskelisivät sitruunaa kotisohvillaan kun minäpoika bongailen ja etenisin. Ei mennyt niin - sain viestin että sinnehän sitten mennään porukalla. Klonkkumaisella ahneudella olin jo päätänyt pitää tulevan kilpiaarteen vain itselläni, nyt haaskalle olisi tulossa muitakin. "Tyhmä viesti, miksi lähetin", tuskailin greippimehua juoden. Harmitti, paitsi sen jälkeen kun kuulin saavani kyydin rajan tuolle puolen, itse pääpaikalle Kangasalle.

Amatsoni.

Kyyti saapui ajallaan ja matka Kangasalle, miten se nyt ikinä taipuukaan, alkoi hikisissä takapenkkitunnelmissa. Tarkkaavaisuuttamme koeteltiin vastaan ajavilla "lyhyillä" eli kaksinumeroisilla kilvillä, kuten kuskimme aina välillä ajaessaan muistutti. "Lyhyt, LYHYT LYHYT LYHYT" hihkaisuja sateli koko matkan ajan. Puristin tiukemmin penkistä ja huomasin ovien olevan lukossa - täältä ei pääsisi ulos. Parin kirpputorikäynnin jälkeen valuimme Mobilian alueelle jossa huomasimme olevamme kyljyksillä taakse vedetyttyjä haiventen, kellohameiden ja vatsan seudulta hyvin pinkeiden nahkaliivien ympäröimänä. Taisin nähdä myös naisen joka täytti nämä edellä mainitut ominaisuudet mutta mitäpä siitä. Eläkeikää lähestyvät raappahousuiset miehet halusivat olla jälleen nuoria naputellessaan rytmiä sandaaleillaan nurmelle ja parikymppiset liimatukat huokailivat aikaa jolloin auton takapenkeilläkin mahtui serkkutytön kanssa nus syömään.

Kuskimme, joka lienee tällä hetkellä bongauksessa jossain 190-kieppeillä, oli aidosti enemmän innoissaan eteemme avautuneesta kilpien määrästä kuin me alle sadan bongaajat. Juosten kipitteli menemään edellämme tarkistamaan kilpiä, jolloin meidän tehtäväksemme jäi vain seurata milloin ja mistä kuului hihkaisuja tai näkyi raivoisaa viittoilua. Olen varma että hän tappaisi nähdäkseen haluamansa kilven. Pääsimme tällä metodilla aina kilpeen 98 saakka ja herkuttelimme ajatuksella että vielä 99 tulisi piilostaan jolloin pääsisimme molemmat samaan aikaan eroon kaksinumeroisista ja kohti satasta. Eipä näkynyt joten suuntasimme tyytyväisinä ns. ylivittuun paikalta pää täynnä kilpiä.

Ei niin piiloviesti.

Matkalla tarkistin oliko 99 merkattuna itselleni "varmaksi", mutta eipä löytynyt. Jostain kuitenkin päähäni muistui tilanne että olisin lähettänyt joskus keväällä kuvaviestin tälle samaiselle kollegalleni, kutsuttakoon häntä nyt vaikkapa nimellä Santi, jossa näkyi näkyi pari ysikymppistä kilpeä. Tätäkään kuvaa tai viestiä ei automatkalla löytynyt vaan jouduin puristamaan muistiani kotona muutamalla teknisellä oluella jolloin muistin laittaneeni tämän viestin Santille sähköpostilla. Sieltähän tuo lähetetyistä löytyi ja sisälti kuvan jossa 96 ja 99 samala parkkiksella. Innokkaasti ilmoitin tämän tekstiviestillä jo kotiinpäin ajelevalle Santille ja Energiselle Kuskille, vastauksena sain viestin jossa minun viestini tulkittiin vittuiluksi. Eipä ollut vittuilua se. Vittuilua oli se, kun menin seuraavana päivänä hiestä märkänä tarkistamaan onko 99 vielä paikallaan. Ei ollut. Santi sen sijaan ilmoitti löytäneen 99:n seuraavana päivänä Jämsästä, teltanpolttajien luvatusta kaupungista. Vittuiluksi lasketaan myös se, että tätä kirjoittaessani sain viestin samaiselta Santilta jossa komeilee kilpi 100. Lähdempä taas iltasella pyöräilemään.

Molemmille oma 96.