44, lopun alku

Kävin toissapäivänä nappaamassa tämän varman pois pyörimästä. Kotona huomasin kaihoisasti mietttiväni jo tämän kaiken päättymisestä - kohta olisi kaikki kilvet kerätty. Havahduin kuitenkin todellisuuteen käymällä Turun seudun rekisterikilpi-tarkkailijoiden klubin sivuilla (http://turunseudunrekisterikilpinumerotarkkailijoidenklubi.com), jossa tilastot ilmoittivat että olen tehtävässäni vasta tuhonnut 4.4% 1-999 kilvistä. Ehkäpä lähi-aikojen nopeat kilpilöydöt ovat saaneet minut uskomaan että bongailu on kohta ohitse. Onneksi näin ei ole, vaan herkkua riittää vielä vuosiksi eteenpäin. Kaiken lisäksi veljeni ilmoitti kuvan ja kirosana-litanian kanssa löytäneensä vihdoin kilven 20, ja sen lisäksi varmoja aina kilpeen 24 saakka parin päivän sisään! Ei siinä kaksikymppisessä mennytkään kuin kahdeksan kuukautta. Nihkis!

Önnööööön. Varma Chevy.

Jeesustason kohtaaminen, 42 ja 43

Se on se ketsuppipullo-ilmiö. Tosin minun kohdallani tuota punaista, alunperin pilaantuneen ruoan maun peittämistä varten keksittyä mönjää ei enää jaettu Heinzin purkista lusikalla, vaan kokonaiset lentolaivueet räjäyttivät tajuntani pommittamalla elämääni punaisella kullalla, tilaamatta, aivan salaa: Eilen kävelyreitin varrella oli sekä 42 että 43, vieläpä niin lähekkäin parkkipaikalla että sain molemmat samaan panoraamakuvaan! Ensin oikealla puolellani naureskelee 42, ja kymmenisen metriä käveltyäni huomaan verkko-aidan takana jeepin jossa 43. Mitä helvettiä oikeasti?! Jos olisin Pohjois-Korealainen diktaattori, voisi kuvitella minun lavastaneen tilanteen. Paskanmarjat! Melkein tärvelin kalsarini. Minulla oli hyvin kaukainen muistikuva että jotain nelosella alkavaa saattoi joskus näiden loputtomassa työn limbossa pyörivien olioiden autoissa olla. En ollut kuitenkaan ottanut tietoja itselleni mihinkään ylös, eli nämä eivät olleet ns. "varmoja" bongauksia. Koska olen nyt käsivammainen ja kuvankäsittelyni on ilman sitäkin kovin kepeää, sain kuvat ilmoille vasta nyt. Niin, ja tuli tänään käytyä uudelleen lekurissa kontrollikäynnillä (näin matkalla taksin jossa 62, huom) ja lääkärin mukaan seuraavana neljänä viikkona ranteellani ei tehdä töitä. Ei, vaikka kerroin olevani siistissä sisätyössä ja että hajonnut ranne on vasen ja olen oikeakätinen. Lääkärin sana on laki - siis bongailemaan, 44 onkin jo tiedossa joten eiköhän sekin tänne vielä saada lähi-aikoina.

Kevätpäivä teollisuusalueella.

42 kurkistaa kaapin takaa... 

..ja 43 verkkoaidan paremmalta puolelta.

Varmat tapaukset 40 ja 41

Tehokas iltapäivä - molemmat löytyivät helposti, 41 kohdalla meinasi muisti kuitenkin pettää. Olin merkannut itselleni muistiin vain erään asuinalueen, jossa 41 piti olla. Tuolla asuinalueella on kuitenkin kohtuullisen paljon asutusta joten muutamat kerrostalon pihat jouduin koluamaan läpi ja siellähän numeroherkku lopulta makoili. Juhlistin löytöjä tulisella, rasvaisen täydellisellä miesruoalla ja oluella -  seuraavaksi vuorossa 42, lopullinen vastaus.

Onnellinen kohtaaminen I

Onnellinen kohtaaminen II

Alitajunta kuljettaa, 39

Näin sen pitää mennä. Tarkoituksenani oli vain käväistä kävelemässä kirpparilla parin kilsan päässä. Kirpputorilta en löytänyt mitään= kiinnostavia lautapelejä, pettyneenä päätin pyörähtää lähellä sijaitsevassa kaupassa etsimässä normaali-ihmisten hylkäämiä alennuslihoja. Niinhän siinä kävi että reppu pamahti taas paksuksi eli tuli ostettua taas liikaa kaikkea, mm. loota Yellow Habaneroja, joita aiemmin olen onnistuneesti pilkkonut, kuivattanut ja laittanut pippurimyllyyn odottamaan. Paljon parempi vaihtoehto kuin ostaa jokin valmis chilisekoitus, jotka yleensä sisältävät chililajikkeita, joissa ei ole makua nimeksikään vaan pelkkää poltetta. Rönsyilee, mutta hyvään suuntaan. Ehkä lisää chili-harrastuksestani jatkossa. Kuitenkin, lähdin kohti kauppaa, ja mieleeni välähti, että lähellä olevan yrityksen parkkipaikalla olen nähnyt n. vuosi sitten 39:n. Tarkistin kännykästäni, johon olen laittanut muistiin nämä "herkut" ja sieltähän tuo 39 myös löytyi. Kuvakin tuli napattua kyttäilystä huolimatta, ihme kun kimppuuni ei hyökätty kansalaispidätystä tekemään. Huomenna on siis vuorossa "varmat" 40 ja 41 kävelylenkin ohessa,  niistä lisää huomenna.

Ruma auto, komea kilpi.

38 ja välikohtaukset jäillä

Nyt se ajeli vastaan, 38! Tai oikeastaan perjantaina, olen vain laiska kirjoittamaan. Olin matkalla kaverilleni tarkoituksena rynniä Ramopunk 10v- synttärikeikalle Vastavirtaklubiin, kun pieni sininen Nissan-merkkinen olento huristeli vastaan. Hillitsin itseni enkä mölynnyt onnesta kuin humalainen, vielä.
Juhlistin tapausta kuitenkin ystävieni seurassa kuten suomalainen lätkämestaruutta. Pitkää vedettiin mutta ei päätyyn vaan kurkusta alas, ystäväni tarjoama konjakkikin maistui lähes juomakelpoiselta muutaman lasin jälkeen. Päässäni kohisi ja huone heilui. Olin taas palannut voittojen tielle, tehnyt mahdottomasta mahdollisen, valheesta toden, vain taivas oli rajana. Lupasin itselleni pääseväni vähintään rekisterinumeroon 60 syyskuuhun mennessä, tuolloin tulisi n. kaksi vuotta täyteen homman aloittamisesta. Laskeskelin että koska olen ottanut ylös useiden parkissa olevien rekisterinumeroita 40-60 kantavien autojen sijainteja, tämä aikataulu olisi mahdollinen. Seuraavan eli 39 numeron löydettyäni onkin hieman helpommat ajat sillä 40, 41, 43 sekä 44 ovat jo ns. varmoja eli parkkipaikoilla jumittavia autoja. Neljäkakkosistakin on jo useita havaintoja ympäri kaupunkia, mm. pihallamme oli joulun kieppeillä parikin. Eipä ole enää..

Erinäisten käymistuotteiden ja tisleiden nauttimisen jälkeen lähdimme matkaan, keikka oli kuitenkin loppuunmyyty eikä edelliskerran lailla lippuja saanut enää ovelta. Mitä nyt? Lankesin (ehkä tietoisesti) kaverien klassikkoon "käydään kaupungilla edes parilla", jonka seurauksena valuin kotiani kohti aivan liian myöhään ja aivan liian onnellisena ja huolettomana. Koska nivustyräleikkauksestani alkoi olla jo kolme ja puoli viikkoa, olin pystynyt survomaan kulkuvälineeni keliin nähden aivan liian liukaspohjaisiin maihareihini. Näin edessäni vaaran tallustellessani kerrostalon kulmalta kohti loivaa jäistä ylämäkeä. Toisaalta näin samalla myös lämpimän sänkyni, mikrotettavan rasvaisen miesruoan sekä vilauksen Tirsamaasta, sillä kävelin silmät lähes ummessa. Hetkessä jäinen tie heitti minut judo-heitolla kohti jäätä, onneksi sain käteni jään ja kehoni väliin. Tästä seurasi kuitenkin se, että pehmusteena toimineen vasemman käden ranne murtui. Seuraavana päivänä työterveyteen josta Acutaan jonottelemaan kolmeksi tunniksi, palvelu oli kuitenkin mainiota. Kipsi käteen ja juuri päättyneelle neljän viikon sairaslomalle viisi viikkoa jatkoa. Tosin viikon päästä katsellaan lääkärin kanssa miten jatketaan, onko viisi viikkoa tarpeen. Toivottavasti ei. Hei-jaa. Olen kaikkien työnantajien unelmaduunari.

Kissa ja isompi, rauhoittavampi valkoinen tassu.

 Rekisterinumerosta 38 en saanut kuvaa joten tässä kuvia otsikossakin mainitusta toisesta välikohtauksesta jäällä. Kuvat viikontakaisesta pilkkireissusta kaverin kanssa, tuli saatua jokunen hieman kuvassakin olevaa isompikin ahvena. Olin syönyt kotona kalapuikko-makkaraperuna-annoksen joten kalannälkä ei yllättänyt, jätettiin kalat "Korpraalille", eli paikallisille korppi-vanhukselle. Näytti maistuvan.

Mummun naurattamiskuva.

Läpinäkyvä Kala-Kalanen ja SA-Int Lapa-Lapanen.