Kyllä mäjähti suu taas piparille! Töistä kurkkukipuisena tullessani liikennevaloissa minua odotti ylväästi tummansininen Mitsubishi Pajero, auto kuin irstas japanilainen veistos. Jonkun ylemmän voiman armosta olin taas oikeassa paikassa oikeaa aikaan. Vai johtuiko ajoitukseni siitä, että rakkaat työkaverini olivat taas teippailleet vaatteitani pitkin toimistoa jolloin vaatteiden irrottamiseen plus pukemiseen tuhraantui sopivasti muutama minuutti ylimääräistä? VAI entäpä jos osuma johtui siitä, että raumalaisen Pajero- kuskin joulustressi oli äitynyt siihen pisteeseen jolloin mantelit puurossa ovat vaihtuneet Diapameiksi ja ainoan lopullisen helpotuksen oloon toisi Pajerolla yksin huristelu Tampereen kautta kohti Jäämeren rantaa Mambaa kuunnellen? On se pienestä kiinni.
Koska tunsin suunnatonta mielihyvää ja buddhalaista tyyneyttä, päätin mulkkuuttani heti jakaa bongaamisen tekstiviestitse veljelleni joka on kohta tasan puoli vuotta etsinyt rekisterinumeroa 20. Hetken kuluttua kirosanoja sekä lisääntymisvälineitä sisältänyt onnitteluviesti kilahtikin luuriin, trallattelin keittiöön keittämään kunnon kahvit. Mutta jälleen karma erääntyi: Postiluukusta valui kaasun lailla eteisen lattialle kirje kaupungin ”Hyvinvointipalveluista”. Hikisin sormin sain avattua kyseisen breivin, nivusia kiristi. Kirje sisälsi kutsun leikkaukseen erikoispoliklinikalle, jossa todennäköisesti bulgarialainen vale-puoskari riipisi nivusalueeni lusikka- haarukalla auki, tunkisi tyrän esteeksi sellofaania ja paikkaisi haavan sikaflexillä ja ompelisi rautalangalla umpeen. Onnekseni huomasin leikkausajankohdan olevan vasta ensi vuonna, ikäväkseni tajusin että tammikuun neljänteen olisi silti vain kaksi viikkoa. Kävelin hermostuneesti huoneesta toiseen vain huomatakseni että toinen kissoista oli taas joulusiivoamista protestoidakseen kussut matolle, jossa nyt oli minun sukkani. Perkeleen tekstari! Pitikin!
Edit: Jälkeenpäin soittelin lääkäriin kyselläkseni mitä tapahtuu tuona kirottuna päivänä; olikin onnekseni vain "ennen leikkausta"- sörkkiminen opistosairaalassa. Eli todennäköisesti tökkivät kehoani kepeillä, tekevät katkoviivoja nivusalueelleni ja samalla puoli luokkaa tekee muistiinpanoja minun seistessä alasti luoentosalissa.
Edit: Jälkeenpäin soittelin lääkäriin kyselläkseni mitä tapahtuu tuona kirottuna päivänä; olikin onnekseni vain "ennen leikkausta"- sörkkiminen opistosairaalassa. Eli todennäköisesti tökkivät kehoani kepeillä, tekevät katkoviivoja nivusalueelleni ja samalla puoli luokkaa tekee muistiinpanoja minun seistessä alasti luoentosalissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti