38 ja välikohtaukset jäillä

Nyt se ajeli vastaan, 38! Tai oikeastaan perjantaina, olen vain laiska kirjoittamaan. Olin matkalla kaverilleni tarkoituksena rynniä Ramopunk 10v- synttärikeikalle Vastavirtaklubiin, kun pieni sininen Nissan-merkkinen olento huristeli vastaan. Hillitsin itseni enkä mölynnyt onnesta kuin humalainen, vielä.
Juhlistin tapausta kuitenkin ystävieni seurassa kuten suomalainen lätkämestaruutta. Pitkää vedettiin mutta ei päätyyn vaan kurkusta alas, ystäväni tarjoama konjakkikin maistui lähes juomakelpoiselta muutaman lasin jälkeen. Päässäni kohisi ja huone heilui. Olin taas palannut voittojen tielle, tehnyt mahdottomasta mahdollisen, valheesta toden, vain taivas oli rajana. Lupasin itselleni pääseväni vähintään rekisterinumeroon 60 syyskuuhun mennessä, tuolloin tulisi n. kaksi vuotta täyteen homman aloittamisesta. Laskeskelin että koska olen ottanut ylös useiden parkissa olevien rekisterinumeroita 40-60 kantavien autojen sijainteja, tämä aikataulu olisi mahdollinen. Seuraavan eli 39 numeron löydettyäni onkin hieman helpommat ajat sillä 40, 41, 43 sekä 44 ovat jo ns. varmoja eli parkkipaikoilla jumittavia autoja. Neljäkakkosistakin on jo useita havaintoja ympäri kaupunkia, mm. pihallamme oli joulun kieppeillä parikin. Eipä ole enää..

Erinäisten käymistuotteiden ja tisleiden nauttimisen jälkeen lähdimme matkaan, keikka oli kuitenkin loppuunmyyty eikä edelliskerran lailla lippuja saanut enää ovelta. Mitä nyt? Lankesin (ehkä tietoisesti) kaverien klassikkoon "käydään kaupungilla edes parilla", jonka seurauksena valuin kotiani kohti aivan liian myöhään ja aivan liian onnellisena ja huolettomana. Koska nivustyräleikkauksestani alkoi olla jo kolme ja puoli viikkoa, olin pystynyt survomaan kulkuvälineeni keliin nähden aivan liian liukaspohjaisiin maihareihini. Näin edessäni vaaran tallustellessani kerrostalon kulmalta kohti loivaa jäistä ylämäkeä. Toisaalta näin samalla myös lämpimän sänkyni, mikrotettavan rasvaisen miesruoan sekä vilauksen Tirsamaasta, sillä kävelin silmät lähes ummessa. Hetkessä jäinen tie heitti minut judo-heitolla kohti jäätä, onneksi sain käteni jään ja kehoni väliin. Tästä seurasi kuitenkin se, että pehmusteena toimineen vasemman käden ranne murtui. Seuraavana päivänä työterveyteen josta Acutaan jonottelemaan kolmeksi tunniksi, palvelu oli kuitenkin mainiota. Kipsi käteen ja juuri päättyneelle neljän viikon sairaslomalle viisi viikkoa jatkoa. Tosin viikon päästä katsellaan lääkärin kanssa miten jatketaan, onko viisi viikkoa tarpeen. Toivottavasti ei. Hei-jaa. Olen kaikkien työnantajien unelmaduunari.

Kissa ja isompi, rauhoittavampi valkoinen tassu.

 Rekisterinumerosta 38 en saanut kuvaa joten tässä kuvia otsikossakin mainitusta toisesta välikohtauksesta jäällä. Kuvat viikontakaisesta pilkkireissusta kaverin kanssa, tuli saatua jokunen hieman kuvassakin olevaa isompikin ahvena. Olin syönyt kotona kalapuikko-makkaraperuna-annoksen joten kalannälkä ei yllättänyt, jätettiin kalat "Korpraalille", eli paikallisille korppi-vanhukselle. Näytti maistuvan.

Mummun naurattamiskuva.

Läpinäkyvä Kala-Kalanen ja SA-Int Lapa-Lapanen.