Muistelin 87:n nähtyäni että Ravintola Hookin pakussa kimalteli hieman salaperäinen, jopa myyttisen arjalainen numerosarja. Parina päivänä olin polkenut Hookin eteen Kehräsaaren sisäpihalle ja pettynyt kun en ollut nähnyt tätä "varmaa". Eilen kuitenkin jokin päässäni klikkasi ja ymmärsin että ehkäpä kyseinen auto onkin viereisellä parkkipaikalla, jonka ohitse olin edelliskerroilla ajanut. "Olen nero, Rennelo"- mantraa mielessäni loihien katsastin parkkiksen ja siellähän se. Välittömästi kuva kilvestä ja herra 85:lle viestiä. "Ei ny perse" paluuviesti piristi suomalaista mentaliteettiani.
 |
| Ei ny perse. |
Viestistä ilahduttuani tarkistin puhelimestani olisinko joskus laittanut myös seuraavan kilven, 89, sijainnin talteen. Löytyi neljä kappaletta, päätin suunnata myöhemmin illasta Härmälään. Olen ilmeisesti saanut houkuteltua paremman puoliskoni jossain määrin mukaan harrastukseen, sillä ruoan jälkeen kun kaikki veri oli siirtynyt vatsaani sulattamaan ateriaa, minulle ilmoitettiin että ulkona voisi vielä käydä. Olin itse jo valmis siirtämään kilpibongausta seuraavalla päivälle, onhan kuitenkin kesäloma ja silleen. Kuten näissä tilanteissa aina, siirryimme ulos ja lähestyimme Härmälää. Olin laittanut ylös tarkan osoitteen josta kilpi löytyisi, ja sieltähän se löytyi. Tosin niin kaukana omakotitalon pihalla etten saanut tarkkaa kuvaa kilvestä, näin sen toki. Viesti herra 85:lle, joka jäi tällä kertaa sanattomaksi. Fillarointi kotia kohti, matkalla bongaus ja kuva kilvestä 86, viesti herra 85:lle. Nyt sain vastauksen joka sisälti lyhykäisyydessään kaiken sen jota tarvitsin: "Ahdistaa". Ruttuisen ruumiini valtasi lämmin olo, vertaisin tunnetta elokuvan "Saiturin Joulu"-päähenkilön tunnelmiin elokuvan alkupuolella. Ehkä kaikki tämä toisen kiusaus vain sen vuoksi että herra 85 jyräyttää kuitenkin ohitseni viikonloppuna. Perkele.
 |
| On se. Ihan oikeesti. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti