46 - Joku kuuntelee

Lyhyestä hirsi kaunis: Kolme ja puoli tuntia viimeisen kirjoitukseni jälkeen näin rekkarin nro 46. Lähdin angsteissani bussilla kohti Pispalaa tarkoituksenani häipyä maasta vähin äänin. Vihdoin jättäisin piinaavat bongailut taakseni ja aloittaisin uuden vähemmän neuroottisen elämän chilin viljelijänä. Pispalasta SuPon taksin kyyditsemänä pääsisin kohti Pirkkalan lentokenttää, josta Herra Ryan kuljettaisi minut ruumassaan Unkariin. Mutta kuitenkin, Keskustorin ohitettuani tuijottelin tapani mukaan bussin ikkunasta ala-oikealle rekkareiden toivossa, parkissa näytti olevan paljon autoja. Ja siitähän se napsahti- pienehkö katumaasturi odotteli isäntäänsä rekkari 46 suussaan. Aivan helvetin pelottavaa. Kurkustani pääsi onnellinen konsonanttien ja korahdusten velli joka jälleen herätti muiden matkustajien mielenkiinnon. Myhäilin mielessäni ja päivitin tarkkailutilanteeni "klubin" sivuilla napsun eteenpäin. Seuraavaa rekkaria, 47, en olekkaan nähnyt Tampereella kertaakaan joten edessäni on taas hiostavat ajat. Nyt menen rasvaamaan palanutta, kesivää ja korkeaa otsaani.

Kahden Kerberos-koiran vartioima Unkarilainen kuljetusväline.