52 - Eräpäivämuistutus

Olen huono palauttamaan kirjastosta lainaamiani teoksia ajoissa, siitäkin huolimatta että saan kyseiseltä laitokselta sähköpostiini muistutuksen eräpäivän lähestymisestä. Kaiken lisäksi nämä elokuvat, kirjat, mitä näitä nyt on, lojuvat vain hyllyssäni sillä olen ne toki jo katsonut tahi lukenut, en vain saa aikaiseksi lähteä niitä palauttamaan. Saatanasta on se tunne, kun tietää huomenna taas sähköpostiin valuman mummoutuneen kirjastontädin yksisormisesti naputeltu viesti. "llaina...s...i on...errä...er.. erääntyn...eet". Yöunet menee taatusti ja aamukuset pöntön reunoille. Kuitenkin, tällä kertaa päätin tarttua toimeen, kolmannen uusintakerran jälkeen uskottelin itselleni ettei seuraavaa uusintaa tulisi: Kirjasto pitäköön elokuvansa. 

Torstaina kun kello näytti vapautta, epäkahlitsin itseni oravanpyörästä suoraan polkupyöräni selkään ja rullailin kohti kirjastoa. Matkalla ei näkynyt mitään mainitsemisen arvoista. Pääsin perille, palautin leffan ja huomasin väsyneeni. Kotiin olisi päästävä, nopeasti. Valitsin reiteistä parhaimman eli tässä tapauksessa lyhimmän ja päästöisimmän: painelin Hämeenpuiston läpi kohti Ratinan siltaa, jolla työmiehet olivat pukeutuneet jonkin sortin paperihaalareihin -  ehkä saamme vihdoin tulen kestävän asbestisillan. Autojonot mutkittelivat suoraa tietä vierelläni kohti liikennevaloja, joista kääntyisin oikealle uusien Ratinanrannan kerrostalojen ohitse. Oikealla kaistalla huomasin jo kaukaa mustan, niiiin mustan kuin laittasi silmät oikein lujasti kiinni yöllä, pick-upin. Miksi aina pick-up? Miksei koskaan let-down? Katseeni kiinnittyi metalliseen takapuoleen jossa selvästi vilahti kakkonen. Freudille terkut. Jatkan silti. Niin, huomasin autoletkan pysähtyvän liikennevaloihin joten piiskasin pyöräni huumaavaan vauhtiin kohti valoja jotta näkisin kilven tarkasti. Vihreiden välkkyessä painelin tien yli odottamaan ehkä viis-kakkosta. Kaivoin kännykkäni esille ottaakseni kuvan mutta tajusin ettei se olisi sopivaa. Toisin sanoen en kehdannut ottaa keskellä ruuhkaa kuvaa kilvestä. Ja kyllä: 52 siinä körötteli ohitseni mustaan perään kiinnitettynä. Välittömästi ilmoitus veljelle, joka kertoi etsivänsä kilpeä 63. Ilonpilaaja. Blä. Ehkäpä tavoitan hänet joskus tulevaisudessa. Mutta mitäs..hetkinen... odottakaas..sain juuri korvanappiini tiedon että..että..